Äkkiä italiaa!

Share Button

Äkkiä italiaa!

Olin opiskellut italian alkeet parikymmentä vuotta sitten Helsingin yliopistossa, ja sittemmin käyttänyt taitojani turistitasolla Toscanassa reissatessani. Kun asiakkaani alkoivat kysellä järjestänkö matkoja muuallekin kuin Pariisiin, lisäsin valikoimaan Toscanan, mutta silloin tuli kielikysymys vastaan. Vieraanvaraiset, ystävälliset, paljon puhuvat ja puhuessaan vilkkaasti viittoilevat italialaiset puhuvat lähinnä vain omaa kieltään, eikä englannilla pärjää, jos haluaa syvempiin suhteisiin sikäläisten kanssa. Hyvä esimerkki joulukuulta 2012: olin äitini ja nuorimman tyttäreni kanssa viimeistelemässä ensimmäisen asiakasmatkani järjestelyjä, ja yhteistyökumppanini vei meidät oman perheensä kanssa illalliselle hienoon kalaravintolaan Sienaan. Äitini, kielitaitoinen entinen lentoemäntä, puhuu suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa, mutta yhtäkään näistä kielistä ei puhunut hyvin koulutettu yhteistyökumppanini vaimo. Kummatkin paloivat halusta tutustua toisiinsa, mutta joutuivat vain levittelemään käsiään. Italialainen Angela oli erittäin harmissaan siitä, että englanti oli jäänyt opettelematta, vaikka sitä kyllä koulussa opetetaan. No, eiväthän suomalaisetkaan ruotsia sujuvasti puhu, vaikka sitä koulussa opetetaan.

Oli siis pikkupakko kohottaa italiantaitoni nopeasti toiselle tasolle. Kansalaisopistoissa opiskellaan liian hitaasti, kielikouluihin ei ole aikaa ja varaa, enkä voi pysyvästi oleilla Italiassa, kun oma perhe on täällä Suomessa – mikä siis avuksi? Hetkinen, minähän olen pätevä aikuiskouluttaja ”entisestä elämästäni”…jospa laittaisin käytäntöön asiat, joiden tiedän tuottavan opiskelutulosta? Tärkeimmiksi seikoiksi valitsin seuraavat:

  1. Motivaatio on avain – täytyy olla hirveä halu oppia.
  2. Pitää opiskella joka päivä – kertaus on opintojen äiti.
  3. Opiskelumateriaalin pitää olla vaihtelevaa ja sitä pitää olla paljon. Tylsää ei saa olla!

Motivaationi on kohdillaan, ja kakkoskohdan ratkaisin niin että laitoin kellon soimaan tuntia aikaisemmin aamulla (teen töitä kotona ja aloitan päivän normaalisti klo 08.00, joten nyt luen italiaa joka aamu klo 07.00 – 08.00). Ohessa esimerkkejä opiskelumateriaaliarsenaalistani:

  1. 20 vuotta vanha Cari Amici-kirja, jota opiskelin silloin ennen muinoin. Loistava opus, paitsi että harjoitusten vastaukset puuttuvat minulta.
  2. Nykyitalian peruskielioppi ja sen harjoituskirja.
  3. Passo dopo passo –kirja. Hyvä, jos osaa alkeet ja on tarve kerrata.
  4. Italiano in cinque minuti, Vai viidessä minuutissa – ei onnistu jollei jo osaa aika paljon italiaa. Mutta kirja on kohtuullisen hauska.
  5. L’italiano con giochi e attività – kuvallisia ristisanatehtäviä, suppea, helppo ja hauska kirjanen.
  6. Domande a catena – ketjukysymysleikki, jota leikin itseni kanssa. Etsin korteista kysymykset ja niihin sopiva vastaukset. Hyvää arkikielen treenausta.
  7. L’italiano da soli – harjoitus-pänttäyskirja, joka toimii hyvin jos jaksaa puurtaa verbejä, prepositioita, pronomineja….Jos tässä olisi  vielä mukana kieliopin esitys, se olisi täydellinen.
  8. Kaksi äänikirjaa, joissa on vähän harjoituksia, paljon tietysti kuullun ymmärrystä, ja teemana jännitystarina. Pakotan itseni lukemaan ääneen yhtä aikaa levyn lukijan kanssa.
  9. Rakastan Calvin & Hobbes-sarjakuvia, ja niitä kirjoja on nyt englannin ja ranskan lisäksi italiaksi. Paha vaan että juuri se viimeinen ”catch” tahtoo olla se, jota en aina ymmärrä italiaksi.
  10. Babbel.com – loistava nettisivu peruskielen oppimiseksi, ainakin italian kannalta. Kannattaa satsata maksulliseen versioon (n. 6 €/kk).
  11. www.italian-verbs.com – tosi hyvä verbien taivutussivu.
  12. Italian Vogue – lehti yllätti minut parilla tasokkaalla artikkelillaan, ja mainoksista oppii arkikieltä. Lehtiä  hankin aina kun niitä löytyy, joka on yllättävän harvoin. Fiumicinon kentällä (Roomassa) olin seitsemännessä taivaassa kun lehtikauppa oli täynnä italiankielisiä lehtiä ja kirjoja!

Lisäksi toscanalainen kaverini on lähettänyt minulle italiankielisiä Snoopy-kirjoja (ja minä hänelle englanninkieliseni, hän kun opettelee englantia…). Seuraan myös toscanalaisten lehtien nettisivuja ja luen turismisivuja, joita on kirjoitettu italian lisäksi muilla kielillä.

Italianopiskelun materiaaleja

Pari kuukautta tätä ohjelmaa tuotti tosi hyvää tulosta, mutta siitä puuttui se, mikä puuttuu kaikilta…. kenen kanssa opettelisin puhumaan? Mieheni ehdotti, että kysyisin joltain uudelta yhteistyökumppaniltani Toscanassa, josko joku heistä voisi puhua kanssani Skypen kautta viikottain. Mamma mia, Skypehän on ilmaista! Sellainen henkilö löytyi, ja todellinen helmi opiskelussani ovat nyt nämä viikottaiset puhelut yhteistyökumppanista ystäväksi muuttuneen ihmisen kanssa (hänen kuvansa näette Toscana-sivujen etusivulla rooliasussa: hän kuuluu ryhmään, joka harrastaa historiallisia esityksiä). Pelkäsin kysyä tällaista palvelusta, koska ajatelkaa nyt: ottaisitteko te noin vain uuden harrastuksen, jossa sparraisitte suomenopiskelijaa, joka vie teiltä 2 tuntia joka viikko, ja jossa joutuisitte kestämään jonkun takeltevaa suomea, ja ilman korvausta? Piti todella kerätä rohkeutta kysyäkseni silloin minulle vielä aika tuntemattomilta ihmisiltä – kysyin kahdelta ja toinen suostui heti. Ensimmäiset puhelut olivat kamalan noloja – laitoin italian perusverbitaivutuksen seinälleni läppärin taakse ja kurkin aina välillä sieltä, miten pitikään sanoa. Ystäväni ei hyväksy englantia (”ei englantia, yritä vaan italiaksi”, hän hokee), joten alan olla hyvä käyttämään kiertoilmaisuja, kun en löydä juuri jotain tiettyä sanaa. Huomasin muuten, että tärkeintä on osata paljon verbejä (ja osata taivuttaa ne), kun haluaa kunnolla keskustella jonkun kanssa. Miettikää, kuinka monta sellaista lausetta sanotte yhden päivän aikana, jossa ei ole yhtään verbiä. Aivan!

Nyt minulla on suorastaan riemukas tilanne, sillä yhden toscanalaisen yhteistyökumppanini tytär viettää meillä vaihto-oppilasvuottaan! Hän on 17-vuotias ihastuttava, eloisa ja kunnianhimoinen Margherita, joka käy Hangon ruotsinkielistä lukiota. Hänelläkin on tarve parantaa englantiaan…Puhumme viikolla vain ruotsia, lauantaisin englantia, ja sunnuntaisin italiaa (idea on siis, että viikolla tuen hänen koulunkäyntiään ja viikonloppuna hän ottaa rennommin, mutta minä saan kuitenkin kokonaisen päivän italian treenausta). Yhteisenä tavoitteenamme on, että kesäkuussa hän ymmärtää kaiken kuulemansa ruotsiksi ja puhuu sujuvasti arkikieltä, ja että minä puhun sujuvaa italiaa. Luova Margherita keksi vielä kivan kilvan – kirjaamme joka viikko pieneen vihkoon n. 40 sanaa italiaksi ja ruotsiksi, ja annamme itsellemme viikon aikaa opetella ne. Viikon lopuksi tarkistamme, mitä muistamme. Oikein muistetusta sanasta saa 100 pistettä, väärin muistetusta (esim. artikkeli väärin) saa 50 pistettä, ja jos ei ollenkaan muista, miinus 100 pistettä. Kilpailu on kumman motivoivaa!

Silja Linen hullutuskuva Leenasta ja Marghesta

Silja Linen hullutuskuva Leenasta ja Marghesta

En onnistu kääntämään ylläolevaa Tukholman reissulla otettua kuvaa – tehkää te niskaharjoitus!

Ai puhunko jo sujuvaa italiaa? Vuoden itseopiskelun jälkeen ainakin niin paljon, että pystyn puhumaan keskimäärin puolitoistatuntisia Skype-puheluja italiaksi joka viikko.

Jouluna tyttäremme miettivät, onko äidillä alkanut Alzheimerin tauti, kun he löysivät tarroja ympäri taloa: ”en stol, ett glas” jne. Tarrat olivat Margheritan alkukuukausien avuksi ja unohtuneet paikoilleen…

Tarroja Marghelle

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *