Vierailevä kynä – Timo talvimeren lumoissa

Share Button

Meren erilaiset kasvot

Plagen kesällä

Plagen kesällä

 

 

 

 

 

 

 

 

Hanko tunnetaan hyvällä syyllä kesäkaupunkina, mutta meiltä paikallisilta kysytään aina, millaista on asua Hangossa talvella? Tapanani on vastata siihen, että samanlaista kuin vaikka Helsingissä: ihmiset ovat pääasiassa sisällä. Jos nyt jokin ero pitää löytää, niin harrastuksiin on lyhempi matka, mutta isoja kulttuuri- ja urheilutapahtumia joutuu hakemaan kauempaa. Jostain syystä käymme sellaisissa kuitenkin useammin kuin useimmat helsinkiläiset ja liitämme yleensä samalla mukaan koko paketin hotelleineen ja ravintoloineen. Olemme siis talvella samanlaisia turisteja Helsingissä tai Turussa kuin he ovat kesällä Hangossa.

Mutta jos haluatte tietää, millaisia Hangon rannat ovat talvella, voin kertoa tämänaamuisesta kokemuksestani. Tänään lähtiessäni lenkille Tulliniemen havaintoaseman lukemat netissä näyttivät -10 °C ja etelänpuoleista tuulta 18 m/s. Insinööri kun olen, tarkistin vielä lukemien purevuusindeksin, joka näytti lukemaksi -23 °C. Pukeutumista kannatti siis lisätä, mutta Hangonkaan pakkaslukemaksi purevuus ei ollut suinkaan poikkeuksellinen.

Tapanani on tehdä aina täsmälleen sama aamulenkki kiertäen lähiympäristömme parhaat paikat, toisin sanoen rannat ja metsäpolut. Metsässä kulkiessa joskus tuskin edes huomaa myrskyä, joka velloo sadan metrin päässä merellä. Lähestyessäni oheisen kuvan Plagenin rantaa aloin kuitenkin aavistella pahaa. Ujellus oli pahaenteinen ja kun lopulta tulin hiekkarannan alkuun, aloin vakavasti epäillä selviämistäni rannan noin 200 metrin matkasta. Olisin toki voinut muuttaa reittiäni rantamäntyjen taakse suojaan, mutta entisenä rannikkojääkärinä oli pakko kokeilla.

Jokainen suomalainen tietää, ettei saunan mittari kerro kuumuudesta mitään: kyse on löylystä eli kosteudesta. Rannalla oli myös kysymys kosteudesta, sillä tuuli puhalsi suoraan avomereltä ja vain kapea kaistale tuulen rantaan pakkaamaa jäätä erotti rantaviivan avovedestä. Kahden housukerroksen läpi puhaltavaa tuulta ei ehtinyt edes noteerata, sillä tunnottomiksi muuttuneet kasvot ja pipon suojassakin särkeneet korvat veivät kaiken huomion. Kiedoin pääni käsiini yrittäen peittää rukkasillani mahdollisimman suuren osan päätäni. Matka rannan toiseen päähän oli lyhyt, mutta se tuntui ikuisuudelta. Aika iso kontrasti siihen, kun muistan kerran sopivilla tuulilla ja helteellä lahden vedelle mitatun lämpötilaksi +27 °C.

Kotona yritin houkutella italialaista vaihto-oppilastamme Marghea rantaan kokemaan jotain, mitä hän ei ikipäivinä voisi kotonaan kokea eikä varmaan enää koskaan missään muuallakaan. Ikävä kyllä hän ei ymmärtänyt kokemuksen ainutlaatuisuutta – oman kokemisen eroa muiden kertomuksiin nähden. Mitä sitä joskus kertoo lapsenlapsilleen? Sitä mitä muut ovat kokeneet vai mitä itse on kokenut? Hankolaisellekin tuo tuulen ja pakkasen yhdistelmä oli harvinainen. Ja sen saattoi kokea turvallisesti palaten sitten kotiin takkatulen ja kuuman kahvikupin ääreen.

Tänä aamuna en kuitenkaan malttanut jättää kokemusta siihen, vaan hain kameran ja palasin rantaan – tällä kertaa Casinon rantaan, jossa olosuhteet kuvaamiselle olivat paremmat. Joskus täytyy mennä todella lähelle, ennen kuin voi nähdä todellisuuden…

Casinon ranta kesällä

Casinon ranta kesällä

 

 

 

 

 

 

 

Casinon ranta 29.1.2014

Casinon ranta 29.1.2014

 

 

 

 

 

 

 

 

Zoomaus tyrskyihin 29.1.

Zoomaus tyrskyihin 29.1.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikä vaahtopää!

Mikä vaahtopää!

 

 

 

 

 

 

 

 

Eikö olisi hienoa päästä kunnon varusteissa ja turvallisesti ihastelemaan vaikka oheista saarta paikan päälle ja sen jälkeen saunaan ja takan ääreen lasillinen kuumaa juotavaa kädessä monta kokemusta rikkaampana?

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *