Haaveleitko vai toteutatko?

Share Button

 

Kuvittelin aikanaan mielessäni lehtiartikkelin, jossa keski-ikäinen nainen, ei diplomipianisti vaan lahjakas harrastaja, pitää pianokonsertteja ympäri Suomenmaata antaen tulot hyväntekeväisyyteen ja pyytäen itse lähinnä vain kulut. Kauhistuin ajatuksesta, että lukisin tuon artikkelin jostain ja ajattelisin, että ”voi ei, miksen minä tehnyt tuota – olenhan ajatellut sitä jo pitkään”.  Päätin mieluummin toteuttaa haaveeni, kuin lukea siitä jonkun toisen toteuttamana.

Hyvät naiset ja herrat, perjantaina asiasta tulee totta! Pidän ensimmäisen Hangon ulkopuolisen konsertin Heinolan WPK-talolla klo 19.00 – tervetuloa! Rahat menevät Heinolan Zonta-klubille. Olen itsekin Zontan jäsen. Tehtävämme on parantaa tyttöjen ja naisten asemaa maailmassa. Hommia riittää!

Aloitin viulunsoitolla noin 7-vuotiaana, mutta hurahdin pianoon täysin, kun meille hankittiin valkoinen Schimmel-flyygeli. Rivitalossamme Tikkurilassa asui vain lentäjiä (isäni oli lentäjä) ja yhden vaimo oli pianisti Sirpa Äikää. Sirpa ryhtyi antamaan minulle tunteja ja himoni oli sitä luokkaa, että istuin yhdessä vaiheessa flyygelin alla ja kurkotin sieltä koskettimille – siis näkemättä koskettimia yrittäessäni keksiä vielä jotain uutta tapaa opetella läksyni. Ei tullut mieleen opetella omin päin enempää, kuin mitä läksyjä oli ja niinpä osasinkin ne todella hyvin. Tuolta ajalta on jäljellä vieläkin erittäin tehokas tapa pakottaa itseni soittamaan ne kohdat, joita en osaa aina ehdottomasti tahdissa mutta niin hitaassa, että varmasti osaan.

Konsertointi-idea syntyi, kun olin täyttämässä 50 ja päätin pitää konsertin ystävilleni (heitä oli paikalla lopulta 172!). Siinä konsertissa soittooni oli yhdistetty myös elävää kuvaa, taidetta, tanssia (tyttäreni ovat loistotanssijoita) ja muita muusikoita. Esitin klassista ja omia kappaleitani. Tuosta tapahtumasta eräs katsojista teki videon YouTubeen – ”Leenas kalas” on sen nimi (http://www.youtube.com/watch?v=0b32eK1Fxrk). Heinolan konsertissa on myös videoita, nauhalta tuleva koskettava osuus, ystäväni Hanna Mannerin nimenomaan Shostakovichin ”Three fantastic dances”-teokseen minulle tekemäänsä taidetta. Itse haluaisin olla konsertissa, joka koskettaisi monella tapaa; joka avaisi monta aistia; jossa saisi oppia, nauraa ja itkeä -joten järjestän sellaisia. ”Oppia” siinä mielessä, että avaan kappaleita pienillä jutuilla; nauraa, koska Kielivalssi kertoo äitini suomenkielen mokista ja itkeä, koska kerron isäni ja oman tarinani aika erikoisella tavalla. Tästä kappaleesta, tai teoksesta (sen pohjalla on virsi) olen saanut niin paljon palautetta, että olen päättänyt esittää sitä muuallakin kuin omissa juhlissani. Viestini on se, että meidän pitää antaa anteeksi rakastamillemme ihmisille ja mieluummin, kun he ovat vielä elossa. Onneksi se on mahdollista jälkeenpäinkin. Minä en voisi heittää ensimmäistä kiveä. Kaikki me teemme virheitä ja ajatelkaa minkälaista elämä olisi, jos ei koskaan saisi anteeksi.

Vaikken olekaan diplomipianisti, olen ylpeä siitä, että nuorin tyttäreni Titti, joka tällä haavaa on au pairina Australiassa,  kertoo siellä kavereilleen äitinsä olevan konserttipianisti. Aijai mitä mannaa korvilleni! Maailma ei ole valmis, eikä se toimi niin, että meidän pitäisi itse tehdä joku rajoittava katto itsellemme. Asioita voi tehdä omalla tavallaan ja kiva, jos se vielä parantaa maailmaa.

Heinolan konsertista tulee neljäs julkinen konserttini. Ensimmäinen oli se synttärikonserttini (tammikuussa 2011), ja kaksi olen sen jälkeen pitänyt Hangossa, kummatkin hyväntekeväisyyteen. Ensimmäinen oli Inner Wheelin hyväksi, toinen Hangon Zonta-klubin Zonta Says No to Violence Against Women-kampanjan rahoittamiseksi. Heinolan Zontat tarjoavat ystävänpäivän hintaan 2 ihmistä kahdella kympillä ja hintaan sisältyy vielä 7 sortin kahvipöytä! Yksi ihminen maksaa 15 €. Lupaan teille elämyksellisen konsertin, jossa pianisti saattaa tehdä pari virhettä, mutta kokonaisuus toimii. Hangossa minulla oli kaksi laulusolistia, Ykä Babitzin ja Tuula Kalmi – ohessa heistä kuvat.

Tuula Kalmi Leenan konsertissa 23.11.

Tuula Kalmi Leenan konsertissa 23.11.

Ykä Babitzin Leenan konsertissa 23.11.2013

Ykä Babitzin Leenan konsertissa 23.11.2013

Joku voi olla sitä mieltä, että musiikin pitää puhua itsestään, mutta minä olen sitä mieltä, että kappaleista kertominen auttaa kiinnostumaan siitä, mitä kuuleman pitää. Maailma on täynnä pianisteja jotka eivät sano sanaakaan, joten eiköhän joukkoon mahdu yksi, joka puhuu.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *