Aihearkisto: Toscanan tarinoita

Herkkupizzat lauantain riemuksi

Et enää ikinä syö muunlaista kun olet tätä maistanut!

Pizzakokemukseni Suomessa ovat sellaisia, etten ikinä jaksa syödä loppuun valmiita, runsastäytteisiä pizzoja. Niinpä niistä ei ole tullut erityistä herkkua minulle. Mutta nyt on toinen ääni kellossa! Läähätän kuin nälkäinen koira kun tiedossa on vaihtarimme Margheritan pizza-ilta – joka lauantai! Kotona Sienassa Marhen perhe tekee pizzat, ostaa cokista ja katsoo leffan yhdessä. Ei hassumpi tapa viettää perhelauantaita! Täällä pakettiin on lisätty Marhgen intohimo, sauna.

Voi hyvät hyssykät kuinka pizza voikaan olla erilainen! Saatte alla hänen fantastisen ohjeensa, ja kun teette pizzaa tällä metodilla, ette sitten enää millään muulla teekään. Tulos eroaa normaaleista suomalaisista pizzoista kuin yö päivästä. Vai onko pizzanne joskus rapsahtanut suussa paitsi silloin kun sen reuna on palanut?

Yksi juttu teidän täytyy tehdä ennen kuin paistatte pizzat – peskää hyvin pellit. Leivinpaperi on täysin pannassa – muuten ei katsokaas tule sitä rapeaa pohjaa. Uunin lämpötilaksi 200 astetta.

Tarvikkeet 3-4 hengelle – puoli kiloa durum-jauhoja, 50 g hiivaa, suolaa ja haaleaa vettä. Liota hiiva ½ lasiin haaleaa vettä, lisää pikkulusikallinen suolaa. Laita 1/3 jauhoista isoon kulhoon ja lisää ½ lasia haaleaa vettä. Sekoita hyvin, lisää loput jauhoista ja vesi, johon sekoitit hiivan. Kaada pöydälle vähän jauhoja ja taikina niiden päälle. Työntele, nostele, lisää vähän jauhoja, kunnes taikina on kiinteää. Tee pyöreä pieni ”limppu”, työntele hellästi reunoja ulospäin ja tee samalla pieni painauma keskelle. Tee veitsellä risti keskelle taikinaa.

Taikina taputellaan latyksi, koko keskelle

 

 

 

 

 

 

Taikina valmiina kohoamaan

Pizzataikina nousee vähintään 2 tuntia, mieluummin kuulemma kolme, muttei sen enempää. (Kannattaa siis tehdä taikina lauantai-iltapäivällä niin pizzat valmistuvat nopeasti illalliselle.). Taikinaa käännellään ja väännellään kunnes se on sopivaa, ja kohota se saa pyöreän leivän mallisena, sen jälkeen kun keskelle on tehty viiltoja ilmaa varten, ja kun se on saanut leivinliinan päälleen. Siinä se vaan lepäilee ja nousee leivinpöydällä – oi mikä maku parin tunnin jälkeen, ja varsinkin koostumus.

Taikina nousee poydalla 2-3 tuntia

 Kohonnut pizzataikina

Tomaattikastiketta varten Marghe käyttää rasian ”Pasata di Pomodoroa”, jota löytyy vaikka Lidlistä. Aika tuhtia Marghen kastike on, vähän vaan mausteita sekaan, ja vielä puolikas tomaattipyreepurkkikin. Kastike lämmitetään pienen öljytilkan kanssa.

Tomaattikastike

 

 

 

 

 

 

Marghe paistaa yleensä pitkiä ”kieliä”. Ne käyvät tomaattikastikkeella siveltyinä nopeasti uunissa, vain pari minuuttia. Jos täytteenä on jotakin lihaa, sen voi laittaa samantien tomaattikastikkeen päälle ja uuniin, mutta juustoa sen sijaan ei laiteta yhtä aikaa! Sama juttu mozzarellan kanssa – ensin tomaattikastike uuniin pizzan päälle, pari minuuttia uunissa, sitten sama rupeama mozzarellojen kanssa.

Yhdistelmät ovat herkullisia – aineksia laitetaan vähän, mutta ne on huolellisesti valittu yhteensopiviksi. Minun herkkuani on (valmiiksi paistettu) pekoni ja Rocquefort, jonka Marghe pehmentää kermatilkan kanssa kattilassa ennen uuniin panoa. Ensin siis uuniin tomaattikastikkeella sivelty ”kieli”, johon on ripoteltu pekoni päälle, pari minuuttia, ulos uunista, juusto päälle, pari minuuttia taas, ja ECCO – valmista tuli! Tomaattimozzarella-versio menee samalla systeemillä, ensin tomaattipohja pari minuuttia, sitten mozzarellat päälle, pari minuuttia.

Kerma ja rocquefort lämmitetään

Kerma ja rocquefort lämmitetään

Pizzat ennen uuniin panoa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pizzapohja on RAPEA! Tämä on ehkä se suurin ero suomalaisiin pizzoihin. Kun pekoni-roqcuefort-pizzani rapsahtaa suussa, ja tuo jännä yhdistelmä kutkuttelee kitalakea – kyllä siinä lauantai on juhlaa! Mieheni tykkää mozzarella-versiosta. Jos oikein hienostellaan, laitetaan kirsikkatomaatteja ja vielä rucolaakin mozzarellaversion päälle, tällä kertaa samaan aikaan kuin mozzarellat, mutta siis vain pari minuuttia uunissa. Kokeilkaa ihmeessä! Ja kertokaa kuinka teille Margheritan pizzat maistuivat. Buon appetito!

Valmiit "kielet"

Luxusversio

Luxusversio

 

 

Kännykkä keskiaikaisissa juhlissa

Toukokuussa 2013 olin ensimmäisen ryhmäni kanssa Toscanassa. Pidin viimeiseen asti heille yllätyksenä sitä, että matkamme ensimmäisenä päivänä Serre di Rapolanossa, pikkuruisessa kukkulakylässämme olisi keskiaikaiset juhlat. Minulle, joka en harrasta keskiaikaisia vaatteita, raahaudu turnajaisiin, enkä ole vanhoista käden taidoista kauhean kiinnostunut, ”keskiaikaiset juhlat” kuulostivat vähän tylsiltä. Sitä ne eivät toden totta olleet! Rupesin miettimään, kuinka oikeastaan olin alun perin kuullut näistä juhlista.

Tarja, Nekku ja Rofa katsomassa narrien esitystä

Joulukuussa 2012, kun olin viimeistelemässä toukokuun 2013 matkan järjestelyjä, kävin paikallisten yhteistyökumppanieni kanssa tutustumassa Serre di Rapolanon kertakaikkiaan fantastisen hienoon, uuteen majapaikkaan. Yhteistyöporukkamme oli iso, sillä Italiassa mihin hyvänsä bisnesjoukkoon kuuluvat myös vaimot, miehet, tyttäret, tytärten poikaystävät ja vaikka mitkä! ”Uusi” on hieman hämäävä adjektiivi tuosta majapaikasta, sillä kyseessä on 1200-luvulla rakennettu viljavarasto, josta 1400-luvulla tehtiin myös linnoitus. Vierailumme aikana se oli juuri valmistumassa persoonalliseksi, valoisaksi, kauniiksi ja hyvällä maualla toteutetuksi moderniksi 14:n hengen majoituspaikaksi. Itse asiassa ensimmäinen ryhmäni oli paikan aivan ensimmäiset vieraat! Hotelli ”Il Granaione” ei ole, koska siellä ei ole esimerkiksi respaa eikä pysyvää henkilökuntaa  – konsepti on hieman toinen. Lue loppuun

Hevonen kirkossa ja Palio, osa 2

Kyse voi olla elämästä ja kuolemasta!

Hevosen siunaaminen contradan kirkossa. Oikealta pappi, fantino, barbaresco"

Hevosen siunaaminen contradan kirkossa. Oikealla”barbaresco”

Jos olisit sienalainen, elämäsi täyttyisi kaksi kertaa kesässä Palion odotuksesta, siihen valmistautumisesta, sen viettämisestä, jännityksestä ja katujuhlista. Mitä ihmettä? Eihän kyseessä ole kuin parin-kolmen minuutin hevoskilpailu, toinen heinäkuun alussa, toinen elokuussa. Marghe selvitti minulle asiaa juurta jaksain piirtäen kaavioita, kirjoittaen nimiä, selostaen käsitteitä. Ihmettelin miten hän nyt niin tarkkaan asian tuntee, mutta selvisi että jokaiselle sienalaiselle nämä asiat opetetaan jo lapsena, oman contradan tapahtumissa ja kotona. Lue loppuun

Hevonen kirkossa ja Palio, osa 1

Hevosen siunaus kirkossa

Margherita (Marghe) on toscanalaisen yhteistyökumppanini tytär, joka ei ole meillä minkään julkisen vaihtari-ohjelman kautta, vaan ihan privaatisti. Hän on huippuoppilas, joka etsi vaihtarivuodeksi opintotasoltaan korkealuokkaista paikkaa. He miettivät jo USA:ta, mutta vuosi siellä olisi ollut liian kallis. Sanoin Tonille, Marghen isälle, että Hangö gymnasium on jo kaksi vuotta ollut Suomen paras lukio (suhteellisella laskentatavalla, absoluuttisesti 15.) ja Suomi Pisa-tutkimuksen kärkeä. Meillä asuminen on ilmaista ja koulu vieläpä aivan naapurissa. Miten olisi, jos tyttö tulisi meille? He suostuivat heti!

Lähdimme puolisoni Timon kanssa Toscanaan kehittämään matkapaketteja sopivasti juuri ennen Marghen tuloa Suomeen, mikä mahdollisti  tutustumisen koko hänen perheeseensä (siihen kuuluvat Tonin ja Marghen lisäksi äiti Carolina ja teini-ikäinen veli Gian-Marco). Johnny esitteli Timolle ja minulle omia paikallisia helmiään ajellen meitä 5 päivää ympäri ihanaa Toscanaa. Neljäntenä päivänä oli vuorossa sitten Marghen ja hänen perheensä tapaaminen. Lue loppuun

Suvivirren aiheuttamaa täryontelon kutinaa Toscanassa

Ryhtyessäni järjestämään matkoja Toscanaan tiedostin hyvin, että matkojeni täytyi olla erilaisia kuin muiden matkatoimistojen. Yhtenä erikoisuutena halusin yhdistää pianistin urani ja matkat, eli järjestää ilmaiskonsertteja Toscanassa tuodakseni omat asiakkaani ja paikalliset yhteen. Mietin pääni puhki, miten ihmeessä etsisin alkeellisella italian kielen taidollani Suomesta käsin jonkun toscanalaisen paikan, jossa olisi flyygeli. Pianolla ei konsertteja oikein pidetä – ei pääse Sibelius oikeuksiinsa. Olin kuullut muutamaa vuotta aikaisemmin, että Lucignanon kaupungissa olisi flyygeli, joten etsin paikallisen matkailutoimiston, keräsin rohkeuteni ja soitin sinne. Lue loppuun

Äkkiä italiaa!

Äkkiä italiaa!

Olin opiskellut italian alkeet parikymmentä vuotta sitten Helsingin yliopistossa, ja sittemmin käyttänyt taitojani turistitasolla Toscanassa reissatessani. Kun asiakkaani alkoivat kysellä järjestänkö matkoja muuallekin kuin Pariisiin, lisäsin valikoimaan Toscanan, mutta silloin tuli kielikysymys vastaan. Vieraanvaraiset, ystävälliset, paljon puhuvat ja puhuessaan vilkkaasti viittoilevat italialaiset puhuvat lähinnä vain omaa kieltään, eikä englannilla pärjää, jos haluaa syvempiin suhteisiin sikäläisten kanssa. Lue loppuun