Sinä olet sielusi koti

Hangon Filosofiapäivillä (30-31.1.2016) hengästyttävän monipuolinen filosofi Pia Houni piti esityksen aiheesta ”Ihminen on yhteisö”. Keskustelimme myös yhteisöstä nimeltä ”koti”. Pia kertoi erään filosofisen harjoituksen tuottaneen mielenkiintoisia ajatuksia, kun hän ruokki keskustelua ehdottamalla: ”Mitä jos tässä on kotisi” ja osoitti omaa kehoaan ja päätään. Kokeilkaapa ajatusleikkiä eli verratkaa kotia omaan kehoonne ja mieleenne. Pitäisikö siivota koti/keho/mieli? Onko kodissasi/mielessäsi monta komeroa pullollaan kamaa jolla ei tee mitään, tai joka on suorastaan turhauttavaa ja pitäisi raivata pois, käydä läpi, sortteerata? Henkinen ja fyysinen puoli yhdistyvät kuin itsestään kun ihmiset puhuvat ajatusten saavan tilaa kun ovat puhdistaneet kotinsa ylimääräisestä kamasta – ei ollenkaan kummallista jos vaihtaa koti-sanan ”sieluni kotiin”.

Muutimme 26.10.2015 vinttiasuntoon, joka on kahden aikuisen ”pesä”. Kuvitelkaa – meillä ei ole täällä yhtään mitään sellaista tavaraa, jota emme halua, ja toisaalta kaikki mitä tarvitsemme/haluamme. Aivan huippujuttu! Pidimme tiukasti kiinni siitä että uuteen kotiin ei tuoda tavaraa joita lajitellaan sitten laatikoita avattaessa, vaan kaikki käydään läpi ennen muuttoa. Melkein pääsimmekin siihen – ainoastaan joulukoristeita ei huvittanut ruveta käymään läpi kesällä kun valmistelimme muuttoa. Käytimme muuttoomme aika paljon läpinäkyviä muovilaatikoita, mikä oli suuri helpotus.

Edelliset 29 vuotta Jeja Roosintiellä olivat aikuistumisen, lapsiperheen ja harrastusten aikaa – iso, tunnelmallinen kotimme tarjosi hyvän tilan meille ja kolmelle tyttärellemme, heidän kavereilleen, meidän ystävillemme. Minä työskentelin aikuiskouluttajana, Timo tehtaanjohtajana, tytöt kävivät koulua, kirjoittivat ylioppilaaksi ja lähtivät maailmalle. Talo oli TÄYNNÄ kamaa – kellaria yritettiin tyhjentää moneen kertaan, tyttöjen tavarat tuntuivat vain lisääntyvän….kunnes noin vuonna 2010 aloimme systemaattisen tavaran vähennyksen ja pääsimme kohtuulliseen tulokseen. Silloin nimenomaan tuntui siltä että tilaa tuli henkisesti, ja uusia tuulia alkoikin ilmaantua sekä minun että Timon elämään – emme tuulleet erilleen, vaan omat sielumme voimaantuivat, ja suhteemme lujittui entisestään, rakastuimmekin uudelleen (tuntuu tapahtuvan noin joka seitsemäs vuosi).

Täällä uudessa kodissa kummankin työ on lähtenyt uuteen lentoon – Timolla kirjailijan ura, minulla oppaan, matkatoimisto-omistajan ja pianistin ura. Kaikki alkoi kyllä Jeja Roosintiellä, mutta vasta täällä olemme saaneet kummankin tavoitteet lentoon. Kotimme ikään kuin tukee henkilökohtaisia pyrkimyksiämme, aivan kuin silläkin olisi sielu. Kiitos Hangossa toimivan ”Chyden” eli Jan-Erik Chydeniuksen (www.chyde.fi) uusi kotimme on räätälöity meille pienintä piirtoa myöten, joten tietysti sillä on sielu! Me asumme ”Belindan” ylimmässä kerroksessa, ja olemme nimenneet kotimme ”Civettaksi” eli Pöllöksi kolmesta syystä – asumme korkealla niin kuin pöllöt, haluaisimme olla viisaita kuin pöllöt, ja italialaisen ”tyttäremme” (vaihtari meillä v 2014) Margheritan kaupunginosa Sienassa on nimeltään Civetta (”ci” lausutaan niin kuin Arrividerci).

Mukana lapsenlapsemme Antonin (s. 29.10.2014) tuoli

Mukana lapsenlapsemme Antonin (s. 29.10.2014) tuoli

CT:t ja hormi sulassa sovussa

CT:t ja hormi sulassa sovussa

Leikitään vielä ajatuksella että kehomme on sielumme koti. Ovatko perustukset kunnossa? Onko tukevat raamit, lämpöä kylmää vastaan, ikkunat ulos maailmaan? Onko sinulla avaimet itseesi? Kenelle annat toiset avaimet? Onko vara-avaimia? Tehdäänkö peruskorjaus sopivin välein? Uudistetaanko kotia silloin tällöin? Pidetäänkö kodin kunnosta huolta? Jatka ajatusta – minusta tämä on helppo tapa ajatella itseään lempeästi ja vähän syvemmin. Ja Filosofiapäiviltä opin ajatuksen etten ajattele itseäni vain yksittäisenä individualistina, vaan myös yhteisön jäsenenä. ”Kunnon kansalainen” – mikä innostava ajatus! Kansalainen, joka kantaa kortensa yhteiseen kekoon, toimii yhteisönsä hyväksi, auttaa missä tarvitaan, kannustaa missä kaivataan, kantaa vastuunsa ja nauttii vapaudesta. Kunnon kansalaisen käsite voisi olla vaikka sellainen, jonka ottaisimme ensi vuoden Hangon Filosofiapäivien teemaksi kun itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Millainen on kunnon kansalainen vuonna 2017?

Pöllö on italiaksi civetta

Pöllö on italiaksi civetta

French compliment

Five centimeters. That’s how much how much space there was between my over-the-knee boots and my knitted, silver tunic-length sweater. That’s also where the waiter was leaning with his knee, the rest of his body hanging over me like a vulture. My husband, amused, observed the private moment between me and the waiter from the other side of the tiny table, while I was trying to decide whether the leaning knee was an accident or a deliberate attention catcher and especially, how in the world I was supposed to react. Not moving an inch, the waiter asked slowly, with honey in his voice: “Apéritif?” I managed to nod and whisper “Martini Bianco, s’il vous plait, et un GinTonic”, with the waiter still staring at me, us two in a bubble and the rest of the world somewhere else. With a totally disarming smile, he removed his knee and the moment was gone. Turned on, I think would be the best way to describe the feelings inside of me.

My husband and I had come to Paris to celebrate us falling in love again with each other, this time “big time”, and there’s no place better to rev up your romance than Paris. Every woman has a special glow when they’re in love, and the waiter at the tiny, 10-table restaurant where we were the only guests, decided to sit by the wall and stare at me. In the middle of our main course, he approached, and again, without taking any notice whatsoever of my husband, leaned over me and said, in French: “Please excuse me for taking the liberty of expressing my sentiments like this, but you are a very beautiful woman”.

Sisters, maybe you’ve received plenty of such compliments as a 48-year-old (now 54), but not me, the Finn, coming from a country where feelings and compliments are not on the top of the discussion list, and where flirting is considered awkward and totally useless. Heck, we’re famous for not knowing what “small talk” means!

I flushed and watched him returning to the chair by the wall. and whispered to my husband: “Can you believe what this guy just told me, with you sitting right across the table from me? That I’m a very beautiful woman?” This is how a calm, loving Finnish husband answers: “I quite agree”.

On the 17th of August, 2015, I will have had 30 years of heaven with my exceptional husband. This time, celebration in Helsinki. No compliments expected from a Finnish waiter…but probably  from the guy below.

My husband Timo

My husband Timo

 

 

 

Heal the world with your holiday

What a difference a day makes….to recognize the day that changes your life in some way, has always been a thrilling thought. On the 26th of June, 2014, my English cousin visited us with his wife and their two children (in their twenties). I hadn’t met my cousin in something like 30 years, but as we are related, he felt familiar right away and so did the rest of his lovely family.

I’m a ”talented amateur-pianist”, so I played some Sibelius to our English guests and told them that I aim to give charity concerts where ever there’s a need for money to be used for something positive. It just so happens that both my cousin and his wife do voluntary work for Vision for Asia, a Christian association helping out in Asia (www.visionforasia.org). I’m a member of Zonta (www.zonta.org) and eager to do my part in making the world a better place to for everybody, beginning with the feminine gender. It took us a couple of hours after having met to come up with the idea that I should give a concert in London and donate the money to Vision For Asia, or to www.oasis.org, an association that works to eliminate trafficking (can you think of a more horrible business than selling people?), or to Zonta, or…I can’t help anybody ”on site” but I CAN play, so I will.

The day after, the 27th of June, Lue loppuun

Herkkupizzat lauantain riemuksi

Et enää ikinä syö muunlaista kun olet tätä maistanut!

Pizzakokemukseni Suomessa ovat sellaisia, etten ikinä jaksa syödä loppuun valmiita, runsastäytteisiä pizzoja. Niinpä niistä ei ole tullut erityistä herkkua minulle. Mutta nyt on toinen ääni kellossa! Läähätän kuin nälkäinen koira kun tiedossa on vaihtarimme Margheritan pizza-ilta – joka lauantai! Kotona Sienassa Marhen perhe tekee pizzat, ostaa cokista ja katsoo leffan yhdessä. Ei hassumpi tapa viettää perhelauantaita! Täällä pakettiin on lisätty Marhgen intohimo, sauna.

Voi hyvät hyssykät kuinka pizza voikaan olla erilainen! Saatte alla hänen fantastisen ohjeensa, ja kun teette pizzaa tällä metodilla, ette sitten enää millään muulla teekään. Tulos eroaa normaaleista suomalaisista pizzoista kuin yö päivästä. Vai onko pizzanne joskus rapsahtanut suussa paitsi silloin kun sen reuna on palanut?

Yksi juttu teidän täytyy tehdä ennen kuin paistatte pizzat – peskää hyvin pellit. Leivinpaperi on täysin pannassa – muuten ei katsokaas tule sitä rapeaa pohjaa. Uunin lämpötilaksi 200 astetta.

Tarvikkeet 3-4 hengelle – puoli kiloa durum-jauhoja, 50 g hiivaa, suolaa ja haaleaa vettä. Liota hiiva ½ lasiin haaleaa vettä, lisää pikkulusikallinen suolaa. Laita 1/3 jauhoista isoon kulhoon ja lisää ½ lasia haaleaa vettä. Sekoita hyvin, lisää loput jauhoista ja vesi, johon sekoitit hiivan. Kaada pöydälle vähän jauhoja ja taikina niiden päälle. Työntele, nostele, lisää vähän jauhoja, kunnes taikina on kiinteää. Tee pyöreä pieni ”limppu”, työntele hellästi reunoja ulospäin ja tee samalla pieni painauma keskelle. Tee veitsellä risti keskelle taikinaa.

Taikina taputellaan latyksi, koko keskelle

 

 

 

 

 

 

Taikina valmiina kohoamaan

Pizzataikina nousee vähintään 2 tuntia, mieluummin kuulemma kolme, muttei sen enempää. (Kannattaa siis tehdä taikina lauantai-iltapäivällä niin pizzat valmistuvat nopeasti illalliselle.). Taikinaa käännellään ja väännellään kunnes se on sopivaa, ja kohota se saa pyöreän leivän mallisena, sen jälkeen kun keskelle on tehty viiltoja ilmaa varten, ja kun se on saanut leivinliinan päälleen. Siinä se vaan lepäilee ja nousee leivinpöydällä – oi mikä maku parin tunnin jälkeen, ja varsinkin koostumus.

Taikina nousee poydalla 2-3 tuntia

 Kohonnut pizzataikina

Tomaattikastiketta varten Marghe käyttää rasian ”Pasata di Pomodoroa”, jota löytyy vaikka Lidlistä. Aika tuhtia Marghen kastike on, vähän vaan mausteita sekaan, ja vielä puolikas tomaattipyreepurkkikin. Kastike lämmitetään pienen öljytilkan kanssa.

Tomaattikastike

 

 

 

 

 

 

Marghe paistaa yleensä pitkiä ”kieliä”. Ne käyvät tomaattikastikkeella siveltyinä nopeasti uunissa, vain pari minuuttia. Jos täytteenä on jotakin lihaa, sen voi laittaa samantien tomaattikastikkeen päälle ja uuniin, mutta juustoa sen sijaan ei laiteta yhtä aikaa! Sama juttu mozzarellan kanssa – ensin tomaattikastike uuniin pizzan päälle, pari minuuttia uunissa, sitten sama rupeama mozzarellojen kanssa.

Yhdistelmät ovat herkullisia – aineksia laitetaan vähän, mutta ne on huolellisesti valittu yhteensopiviksi. Minun herkkuani on (valmiiksi paistettu) pekoni ja Rocquefort, jonka Marghe pehmentää kermatilkan kanssa kattilassa ennen uuniin panoa. Ensin siis uuniin tomaattikastikkeella sivelty ”kieli”, johon on ripoteltu pekoni päälle, pari minuuttia, ulos uunista, juusto päälle, pari minuuttia taas, ja ECCO – valmista tuli! Tomaattimozzarella-versio menee samalla systeemillä, ensin tomaattipohja pari minuuttia, sitten mozzarellat päälle, pari minuuttia.

Kerma ja rocquefort lämmitetään

Kerma ja rocquefort lämmitetään

Pizzat ennen uuniin panoa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pizzapohja on RAPEA! Tämä on ehkä se suurin ero suomalaisiin pizzoihin. Kun pekoni-roqcuefort-pizzani rapsahtaa suussa, ja tuo jännä yhdistelmä kutkuttelee kitalakea – kyllä siinä lauantai on juhlaa! Mieheni tykkää mozzarella-versiosta. Jos oikein hienostellaan, laitetaan kirsikkatomaatteja ja vielä rucolaakin mozzarellaversion päälle, tällä kertaa samaan aikaan kuin mozzarellat, mutta siis vain pari minuuttia uunissa. Kokeilkaa ihmeessä! Ja kertokaa kuinka teille Margheritan pizzat maistuivat. Buon appetito!

Valmiit "kielet"

Luxusversio

Luxusversio

 

 

Breakfast in Paris

I’ve been taught all my life that breakfast is the most important meal of the day. Vitamins, fibers, protein, fat – all this to get your brain going. Maybe this is why Finland gets such high scores in the Pisa-school reports – our brains function in the morning, too. Is the rest of the world performing poorly in the first hours of their working day?

Vitamin C at Cafe Passy with Carolina (mom) and Margherita

Lue loppuun

Haaveleitko vai toteutatko?

 

Kuvittelin aikanaan mielessäni lehtiartikkelin, jossa keski-ikäinen nainen, ei diplomipianisti vaan lahjakas harrastaja, pitää pianokonsertteja ympäri Suomenmaata antaen tulot hyväntekeväisyyteen ja pyytäen itse lähinnä vain kulut. Kauhistuin ajatuksesta, että lukisin tuon artikkelin jostain ja ajattelisin, että ”voi ei, miksen minä tehnyt tuota – olenhan ajatellut sitä jo pitkään”.  Päätin mieluummin toteuttaa haaveeni, kuin lukea siitä jonkun toisen toteuttamana. Lue loppuun

Kännykkä keskiaikaisissa juhlissa

Toukokuussa 2013 olin ensimmäisen ryhmäni kanssa Toscanassa. Pidin viimeiseen asti heille yllätyksenä sitä, että matkamme ensimmäisenä päivänä Serre di Rapolanossa, pikkuruisessa kukkulakylässämme olisi keskiaikaiset juhlat. Minulle, joka en harrasta keskiaikaisia vaatteita, raahaudu turnajaisiin, enkä ole vanhoista käden taidoista kauhean kiinnostunut, ”keskiaikaiset juhlat” kuulostivat vähän tylsiltä. Sitä ne eivät toden totta olleet! Rupesin miettimään, kuinka oikeastaan olin alun perin kuullut näistä juhlista.

Tarja, Nekku ja Rofa katsomassa narrien esitystä

Joulukuussa 2012, kun olin viimeistelemässä toukokuun 2013 matkan järjestelyjä, kävin paikallisten yhteistyökumppanieni kanssa tutustumassa Serre di Rapolanon kertakaikkiaan fantastisen hienoon, uuteen majapaikkaan. Yhteistyöporukkamme oli iso, sillä Italiassa mihin hyvänsä bisnesjoukkoon kuuluvat myös vaimot, miehet, tyttäret, tytärten poikaystävät ja vaikka mitkä! ”Uusi” on hieman hämäävä adjektiivi tuosta majapaikasta, sillä kyseessä on 1200-luvulla rakennettu viljavarasto, josta 1400-luvulla tehtiin myös linnoitus. Vierailumme aikana se oli juuri valmistumassa persoonalliseksi, valoisaksi, kauniiksi ja hyvällä maualla toteutetuksi moderniksi 14:n hengen majoituspaikaksi. Itse asiassa ensimmäinen ryhmäni oli paikan aivan ensimmäiset vieraat! Hotelli ”Il Granaione” ei ole, koska siellä ei ole esimerkiksi respaa eikä pysyvää henkilökuntaa  – konsepti on hieman toinen. Lue loppuun

Vierailevä kynä – Timo talvimeren lumoissa

Meren erilaiset kasvot

Plagen kesällä

Plagen kesällä

 

 

 

 

 

 

 

 

Hanko tunnetaan hyvällä syyllä kesäkaupunkina, mutta meiltä paikallisilta kysytään aina, millaista on asua Hangossa talvella? Tapanani on vastata siihen, että samanlaista kuin vaikka Helsingissä: ihmiset ovat pääasiassa sisällä. Jos nyt jokin ero pitää löytää, niin harrastuksiin on lyhempi matka, mutta isoja kulttuuri- ja urheilutapahtumia joutuu hakemaan kauempaa. Jostain syystä käymme sellaisissa kuitenkin useammin kuin useimmat helsinkiläiset ja liitämme yleensä samalla mukaan koko paketin hotelleineen ja ravintoloineen. Olemme siis talvella samanlaisia turisteja Helsingissä tai Turussa kuin he ovat kesällä Hangossa.

Mutta jos haluatte tietää, millaisia Hangon rannat ovat talvella, voin kertoa tämänaamuisesta kokemuksestani. Lue loppuun

Hevonen kirkossa ja Palio, osa 2

Kyse voi olla elämästä ja kuolemasta!

Hevosen siunaaminen contradan kirkossa. Oikealta pappi, fantino, barbaresco"

Hevosen siunaaminen contradan kirkossa. Oikealla”barbaresco”

Jos olisit sienalainen, elämäsi täyttyisi kaksi kertaa kesässä Palion odotuksesta, siihen valmistautumisesta, sen viettämisestä, jännityksestä ja katujuhlista. Mitä ihmettä? Eihän kyseessä ole kuin parin-kolmen minuutin hevoskilpailu, toinen heinäkuun alussa, toinen elokuussa. Marghe selvitti minulle asiaa juurta jaksain piirtäen kaavioita, kirjoittaen nimiä, selostaen käsitteitä. Ihmettelin miten hän nyt niin tarkkaan asian tuntee, mutta selvisi että jokaiselle sienalaiselle nämä asiat opetetaan jo lapsena, oman contradan tapahtumissa ja kotona. Lue loppuun

Hevonen kirkossa ja Palio, osa 1

Hevosen siunaus kirkossa

Margherita (Marghe) on toscanalaisen yhteistyökumppanini tytär, joka ei ole meillä minkään julkisen vaihtari-ohjelman kautta, vaan ihan privaatisti. Hän on huippuoppilas, joka etsi vaihtarivuodeksi opintotasoltaan korkealuokkaista paikkaa. He miettivät jo USA:ta, mutta vuosi siellä olisi ollut liian kallis. Sanoin Tonille, Marghen isälle, että Hangö gymnasium on jo kaksi vuotta ollut Suomen paras lukio (suhteellisella laskentatavalla, absoluuttisesti 15.) ja Suomi Pisa-tutkimuksen kärkeä. Meillä asuminen on ilmaista ja koulu vieläpä aivan naapurissa. Miten olisi, jos tyttö tulisi meille? He suostuivat heti!

Lähdimme puolisoni Timon kanssa Toscanaan kehittämään matkapaketteja sopivasti juuri ennen Marghen tuloa Suomeen, mikä mahdollisti  tutustumisen koko hänen perheeseensä (siihen kuuluvat Tonin ja Marghen lisäksi äiti Carolina ja teini-ikäinen veli Gian-Marco). Johnny esitteli Timolle ja minulle omia paikallisia helmiään ajellen meitä 5 päivää ympäri ihanaa Toscanaa. Neljäntenä päivänä oli vuorossa sitten Marghen ja hänen perheensä tapaaminen. Lue loppuun