Maailma, musiikki ja tanssi

perhe Pienestä pitäen (s. pe 13.1.1961 Helsingin Oulukylässä) maailma on kiehtonut minua. Isäni oli lentokapteeni, äitini lentoemäntä, joten olen viettänyt aika ison osan lapsuudestani lentokentillä, lentokoneissa ja välillä ohjaamossakin. Veljistäni toinen on lentäjä, toinen merikapteeni. Minustakin piti isona tulla lentoemäntä, mutta olin liian lyhyt.

Musiikki, tanssi ja kielitaito ovat ohjanneet elämääni – samat harrastukset senkuin jatkuvat! Soitan pianoa (klassinen, jazz) ja silloin tällöin viulua, ja elämäni paras musikaalinen kokemus oli laulaa laulupedagogi Gunilla Jofessonin johtamassa, fantastisessa Kungsvägens kör’issä eli n. 14 hengen porukassa, joka kilpaili ja menestyikin esim. Tampereen Sävel-kilpailussa.

Tanssin pyörteissä olen kieppunut siitä lähtien kun äitini nähtyään 60-luvulla West Side Storyn vei minut Tamara Rasmussenin ”jazzbaletti”tunneille. Viime vuosina olen tanssinut hip-hoppia ja uusin himoni on parisalsa.

Olen kaksikielinen: puhun tyttärilleni ja äitini puolen suvulle ruotsia mutta olen käynyt suomenkieliset koulut ja puhun miehelleni suomea. Vietin vuoden 1977-1978 vaihto-oppilaana Chicagossa, joten englanti on sujuvaa, samoin ranska, jota treenasin yo-kirjoitusten jälkeen au pair-tyttönä Pariisissa. Sen jälkeen olen opiskellut ranskaa Helsingin ja Lundin yliopistoissa ja opetinkin sitä Hangon ruotsinkielisellä yläasteella oman toimeni ohella. Saksaa osasin aikanaan paremmin kuin ranskaa, mutta siitä on aikaa, joten sen aktivoiminen on nyt menossa, samoin kuin uusimman kiinnostukseni kohteen italian kielen opetteleminen. Aloitin syksyllä 2008 myös espanjan opinnot mukavalla metodilla – opiskelen yhdessä ystäväni kanssa ja nauramme niin paljon että kaikki opit menevät päähän kuin taikaiskusta. Viidessä kuukaudessa opettelimme kaikki verbimuodot, ja nyt meilailemme aika sujuvasti espanjaksi ja pidämme motivaation korkeana. Voi kuinka minulla onkaan ollut hyötyä ranskan ja italian taidoistani! ”Educated guesses” ovat meidän tärkein työkalumme…

Ope vai ei?

Työelämääni on värittänyt opetustyö, vaikka aikoinaan vannoin että opettajaa minusta ei ainakaan tule. En ehtinyt olla ensimmäisessä työpaikassani Digital Equipment Corporationissa ”deccarina” kuin puoli vuotta myyntisihteerinä, kun minua jo pyydettiin koulutusosastolle, ja sille tielle jäin. Kun lapset olivat pieniä, muutimme Hankoon ja tein sijaisuuksia kouluissa ranskan-, musiikin- ja englanninopettajana, ja kun siirryin takaisin kokopäivätöihin, havaitsin olevani aikuiskouluttaja Karjaan Kurssikeskuksessa. 10 vuotta siellä vierähti ja opetusaiheitani olivat kaupallinen suomi, ruotsi, englanti ja ranska, sekä asiakaspalvelu, tiimityöskentely, ryhmädynamiikka ja henkilökemia sekä MS Officen ohjelmat, ja näyttötutkintomestariksikin tuli opiskeltua. Aikuisopettajan pätevyyden sain vuonna 2002.

Vuonna 2005 minua pyydettiin Raaseporin elinkeinokeskukseen projektipäälliköksi, ja viihdyinkin hyvin ns. Täsmäkoulutusprojektin vetäjänä, eli kiersin yrityksiä Hangosta Inkooseen ja tarjosin henkilökunnan koulutuksen järjestämiseen alkukartoituksia, neuvoja ja rahoitusta eli EU-rahaa Uudenmaan TE-keskuksen kautta.

SaariTours

Elinkeinokeskuksen aikaan opiskelin iltaisin Hanko-oppaaksi, ja sain mahdollisuuden toimia isommankin alueen oppaana, kun Blue1, Silja Line ja MEK tuottivat alueellemme ulkomaisia matkanjärjestäjiä tutustumisreissuille. Havaitsin, että vaikka matkanjärjestäjille näytettiin parhaat palat ja he olivat vallan ihastuneita, kukaan ei kuitenkaan myynyt heille alueemme turismipalveluja kokonaisuutena! Päätin yhdistää alueen ja sen yritysten tuntemukseni, kielitaitoni, opettajataustani, asiakaspalveluintohimoni, matkakuumeeni ja opaskykyni ja perustaa Oy SaariTours Ab:n. Se on erikoismatkatoimisto, joka paketoi koti- ja ulkomaisille matkailijoille toimivia paketteja kaikesta siitä, joka alueellamme on upeaa ja elämyksellistä – ja sitä on paljon! Nimi tuli siitä, että halusin ensinnäkin suomen -, ei englanninkielisen nimen, alueellamme on ainutlaatuinen saaristo, sana ”saari” on helppo lausua vaikka millä kielellä, ja sekä nimi että samanniminen Internet-domain olivat vapaina.

Leena = utelias turisti

Olen itse toiminut ”turistina” alueellamme ja nauttinut viikonlopuista milloin missäkin mökissä, tai Fiskarsin ihanassa Wärdshuset-hotellissa, tai puhaltanut lasia Fiskarsin Bianco Blu’ssa, syönyt Mustion linnan ravintolassa, kylpenyt Hangon vierasvenesataman saunassa, melonut Hangon avarilla vesillä ja toisaalta kaislikkojen läpi Tammisaaren saaristossa, skoolannut kuohuviinillä Hangon vesitornissa, syönyt blinejä ja bortsch-soppaa japanilaisella retriittitilalla Tammisaaren saaristossa, syöksynyt Inkoosta Boxiin rib-boatilla, käynyt tuulimyllyn sisällä Santalassa, nauttinut kesäkonserteista Tammisaaressa, Hangossa ja Inkoossa, maistanut lakritsilla ja salmiakilla maustettua hunajaa Tenholassa….ja paljon on vielä kokematta!

Pariisi

Toisaalta Pariisi on kaupunki, jolle olen menettänyt sydämeni, ja jossa olen kuin kotonani. Koska himoni on aina jakaa kokemukseni, olen kehittänyt SaariToursille paketin, jossa matkataan Pariisiin minun (ja 10 muun) kanssa, asutaan Louvrea vastapäätä mukavassa asunnossa, tutkitaan Pariisia minun tuntemukseni avulla ja opiskellaan iltaisin ranskaa leppoisasti keittiön pöydän äärellä viinilasin kera, sekä jutellaan uskomattomista tapahtumista ja ihmiskohtaloista jotka liittyvät tuohon ”maailman kauneimpaan” kaupunkiin.

Kuinka kesytin Pariisin

Otin itse Pariisin aikanaan 19-vuotiaana haltuun tällä metodilla: ostin joka viikko Pariscopin, eli lehtisen, jossa kerrotaan kaikki mitä Pariisissa sillä viikolla tapahtuu, ja etsin sieltä ilmaiset klassiset konsertit. Metron kuukausilippu, ”carte orange”, varusteenani nousin metron uumenista maan päälle milloin missäkin päin Pariisia, parhaina päivinä kahteenkin konserttiin, ja tutkin aina edes vähän kunkin konserttipaikan ympäristöä. Laskin käyneeni noin sadassa konsertissa tuon vuoden aikana, eikä Pariisissa siten ole kovinkaan montaa kirkkoa, kappelia tai ylipäänsä salia, jossa en olisi ollut. Huomasin nopeasti että noiden kirkkojen ja niiden ympäristön historiaan liittyi jännittäviä vaiheita, ja se vei minut lopullisesti historianharrastuksen lukiosta alkaneeseen, lakkaamatta hämmästyttävään ja perspektiiviä antavaan maailmaan. Sitä olen syventänyt käydessäni yhä uudestaan ja uudestaan Pariisissa. Olen vienyt sinne jokaisen tyttäreni erikseen, kaveriporukoita, oppilaita, mieheni…ainakin yli 15 kertaa.

”People who need people are the luckiest people in the world”
Mistään ei kuitenkaan tulisi mitään ilman elämäni vankkumatonta tukipilaria, miestäni Timoa (häät elokuussa 1985) ja kolmea tytärtäni. Vanhin, Jatta (s. 1986) opiskelee psykologiaa Åbo Akademissa, keskimmäinen, Julia (s. 1988) vietti vuoden vaihto-oppilaana Iowassa ja opiskelee musiikkitiedettä Åbo Akademissa, ja nuorin, Kristiina eli Titti (s. 1992) on intohimoinen tanssija, ja tulee niinikään viettämään vuoden 2009-2010 vaihto-oppilaana Iowassa. Geenit…Oma paikkansa on nuorimman veljeni (sen merikapteenin) ihanista ihanin, valloittavista valloittavin, älykäs, fiksu ja filmaattinen, koko suvun pienin ja pippurisin, vuonna 2001 syntynyt Essi-tyttönen.

Mukana kuvassa myös japanilais-amerikkalainen vaihto-oppilaamme Jeffrey Andersson, joka vietti kouluvuoden 2007-2008 Hangon ruotsinkielisessä lukiossa ja asui meidän perheessämme. Kivaa saada perheeseen poika! Jeffin isän äidinisä Johan Axel Gottberg oli syntynyt Bromarvissa, ja poika puhui ruotsia jo ennenkuin tuli Hankoon, sillä hän oli asunut vuoden Växsjössä 13-vuotiaana isänsä Fredin ja äitinsä Kyokon kanssa. Jeff lähti Hangosta kotiin Fukuokaan 5 kesäkuuta 2008 ja me kaipaamme häntä kovasti!